Leena käytti hienon blogipuheenvuoron kotimaisen porkkanan puolustukseksi. Jatkan samasta aiheesta.
Erään ison kauppaketkun, ei kun -ketjun ilmaisjakelulehdessä on palsta, jossa julkkiksilta kysellään, mitä heidän jääkaapistaan löytyy. Kärkisijoja pitävät epätieteellisten havaintojeni mukaan pesto, oliiviöljy, Chardonnay-valkkari, tofu ja Dijon-sinappi. Aika eksoottista ja kovasti lentorahtiliikennette kuormittavaa. Tsot tsot, julkut!
Tämän kesän ja syksyn ajan olen saanut nauttia todellisesta lähruoka-harppauksesta oman jääkaappimme sisällön suhteen. Vanhempani vuokraavat itselleen kesäisin kanoja, jotka saavat taatusti kuopia ja pesiä oman kananmielensä mukaan ja me lapset ja lastenlapset nautimme runsaasta munatuotannosta. Äitini myös jauhattaa lähiviljelijän rukiita ja leipoo niistä maailman parasta ”mummin leipää”. Lämpimäisiä riittää aina muillekin kuin omaan ruokapöytään. Samasta maalaisidyllistä meille ilmaantuu loppukesästä sipulia, purjoa, mansikoita, viinimarjamehua ja puolukkahilloa.
Naapurissamme asuu ihana vanhempi pariskunta, jonka tyttären perhe kalastaa Päijänteellä. Usein pöydässämme möllöttää savustettu Päijänteen siikaa tai kuhaa, pienempien lasten ja mamman suurta herkkua. Naapurin rouva myös muistaa perhettämme suppilovahveroilla ja kesäkurpitsoilla – joista muuten tulee sipulila ja kermatilkalla ryyditettynä mahtava kastike! Anopin puutarhassa kasvaa maailman parhaita soseomenoita, mikä lisää kaurapuuron kannatusta perheessämme exponentiaalisesti. On mahtavaa kuulua tällaiseen lähiruokaverkostoon!
Mikä sitten on oma vaatimaton panokseni lähiruoka-kuviossamme? Tietenkin uusi kasvihuoneemme. Tänä ensimmäisenä vuonna keskityin kasvattamaan tomaatinvarsia. Kasvatin myös kasvihuonekurkkuja. Kolme kappaletta. Huokaus.. Ensi vuonna uusi yritys! Taidan kokeilla ananasta tai mangoa, tai kumkvattia tai…
Mitä muuta jääkaapistamme löytyy? Ainakin kolmen edellisjoulun sillit, kun niitä aina on ostettava, muttei kukaan niitä syö. Eikä kenenkään tule mieleenkään avata vanhaa sillipurkkia, kaivella olomuotonsa ja värinsä muuttanutta kalaa kompostiin sekä laittaa kantta metallin- ja purkkia lasinkeräykseen. Eikä toisaalta omatunto anna sulloa purkkiparkoja sisältöineen kaatopaikkajätteisiin. Valitettava pattitilanne ja ruuhka ylähyllyllä. Kaapissa on myös mieheni hellin käsin valmistamaa valkoista kotiviiniä. Ihan mukiin- ja päähänmenevää, maistuu kylmänä hyvältä jännittävän kirjan kera. Lisäksi jääkaapissa on aina juustoa ja rasvatonta maitoa, jauhelihaa, nakkeja ja kanaa jossain muodossa. Ne ovat perheemme paheet tuotannon ekologisessa ja eettisessä mielessä.
Matkaa täydelliseen lähituotannon ja korkean moraalin ruokatarvikkeisiin siis vielä on. Pienin askelin yritän siirtää perhettämme kohti tätä ylevää päämäärää. Esteitä tiellä kuitenkin riittää. Lompakon koko, erilaiset ruokarajoitteet ja sitkeässä istuvat asenteet vaativat vielä kovasti vaivannäköä ja kekseliäsyyttä. Jatkan sinnikkäästi.
Mari
