Saara Koillis-Hämeessä 22.9.2008
Jatkan Mari Äikkään aloittamaa keskustelua nettiyhteisöjen pahiksista ja hyviksistä. Olet oikeassa, että netti on luonut uudenlaisia yhteisöjä. Mutta ihan niin oikeassakin elämässä myös netissä voi olla tekemisissä hyvien tai pahojen ihmisten kanssa. Oman valinnan mukaan. Aikuinen valitsee itse ja luo rajat myös lapsille. Vastuullista asennetta ja medialukutaitoa netissä liikkuminen kyllä vaatii. Sinisilmäinen ei auta olla.
Aina sukulaiset tai tuttavat eivät asu niin lähellä, että heitä voi tavata päivittäin kauppamatkalla. Mutta onneksi on facebook, skype ja mese! Korttien kirjoittaminen ja saaminen on mukavaa, mutta harva meistä enää taipuu kyselemään kuulumisia kirjeitse. Itse olen ollut facebookissa pitkälti toista vuotta enkä ole kertaakaan joutunut torjumaan ketään pahista. Facebook – tuttavani ovat kolleegoita Suomesta ja maailmalta, entisiä naapureita tai oppilaita, sukulaisia jne. Eikä facebook sulje pois oikean elämän yhteyksiä eikä luontoelämyksiä. Mutta ilman facebookia en tietäisi tanskalaisen kolleegani projektista nuorten parissa enkä olisi nähnyt kuvaa entisen oppilaani laskuvarjohypystä. Enkä todennäköisesti olisi onnitellut tänään syntymäpäiviään viettävää kaukaisempaa sukulaista. Facebook – käyttäjänä olen toki keskimääräistä vanhempi, mutta entistä enemmän siellä on myös meitä, jotka ovat jo viisikymppisensä juhlineet.
Virtuaalimaailmassa tutustuin myös toisen puolueen jämsäläiseen kunnallisvaaliehdokkaaseen. Yhteistyökin voi alkaa verkossa.
Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Siinä missä kaukaisessa kolkassa olevat aikuiset voivat voivat autolla karauttaa harrastuksiinsa tai tuttaviaan tapaamaan nuoret harrastavat ja pitävät yhteyttä toisiinsa verkon kautta. Verkko lyhentää etäisyyksiä. Väitän myös, että verkossa syntyy paljon hyviä ystävyyksiä, joista verkon ulkopuolisilla aikuisilla ei ole tajuakaan. Nykynuoret liikkuvat ja opiskelevat paljon maailmalla, yhteydet entisiin ja uusiin ystäviin säilyvät verkon kautta.
Entä sitten keskustelupalstat? Nämä nykyajan kylätuvat ja torinkulmat, joissa vaihdetaan mielipiteitä niin lasten kestovaipoista kuin Toijalanrannan kaavoittamisestakin. Nuoret äidit voivat aika yksinäisiä ilman nettituttujaan, joista ajan myötä tuleekin oikeita tuttuja. Toivottavasti entistä useampi aikuinen tutustuu verkkoyhteisöjen maailmaan. Uudet oikeat kylätuvatkin muuten yleensä haluavat kunnon nettiyhteyden ja tehokkaat koneet.
Omaa suhtautumistani tietotekniikkaan kuvaa parhaiten vanha suomalainen sananlasku: hyvä renki mutta huono isäntä.
Saara Peutere-Heikka
