Puhuttaessa ihmisiin liittyvistä taloudellisista päätöksistä todetaan usein, että kaikkea ei voi mitata rahassa. Minä väitän, että kuntataloudessa kaikki voidaan mitata rahassa ja laskea kaikelle hinta. Sen jälkeen pitää aloittaa  arvokeskustelu siitä, mistä halutaan maksaa. Maksetaanko vaikkapa pienemmistä opetusryhmistä vai lisääntyvien ongelmien paikkaamisesta?  Samalla  kannattaa  kunnolla miettiä,  halutaanko tehdä pitkäaikaisia investointeja ihmisiin  vai pelkästään lyhytnäköisiä säästöjä. Hetkelliset säästöt tulevat ajan mittaan kalliiksi;  on sitten ihmisten hoitamisesta tai rakennuksista.  En muuten  usko, että yhtään aikuisten työpaikkaa olisi päästetty niin kurjaan kuntoon kuin Seppolan koulu tai Keskuskoulu ennen peruskorjausta.

  Koulumaailmassa on paljon kysymyksiä, joihin oikea vastaus on  pienemmät opetusryhmät.

Puhutaan sitten eriyttämisestä, integroinnista, oppilaan kuulemisesta, opetusmenetelmien monipuolisesta käytöstä, oppilaiden hyvinvoinnista. Aina törmätään tähän samaan asiaan. Opetusministerin teettämän selvityksen mukaan suurimmat luokkakoot ovat 3. – 6. luokilla, keskimäärin 20 – 24 oppilasta. Mäntykalliolla hätyytellään 30 oppilaan rajaa, kun koulun 87  kuudesluokkalaista on ahdettu kolmeen perusopetusryhmään.  Selvityksen mukaan

yläkoulujen puolella luokkakoot ovat keskimäärin 15- 19 oppilasta. Seppolan ja  Kankarisveden koululla  ei yksikään  murrosikäinen pääse osalliseksi opetuksesta tai opettajan huomiosta alle 20 oppilaan ryhmässä.

     Me kaipaamme kovasti uusia asukkaita Jämsään. Muuttajat ja rakentajat ovat useimmiten lapsiperheitä, jotka tarkastelevat mahdollista uutta kotikuntaansa juuri koulun ja muun lapsiin kohdistuvan satsauksen kannalta. Hyvistä kouluoloista ja lapsiin kohdistuvista investoinneista  voisikin tehdä sen paljon puhutun vetovoimatekijän. Juuri nyt ei hyvältä näytä; olihan Jämsä vasta 100. sijalla, kun selvitettiin Suomen eri kuntien lapsimyönteisyyttä. Osa Jämsän ehdokkaista on jo allekirjoittanut Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin lasten ja nuorten huoneentaulun ja sitoutunut mm. toimimaan sopivan pienten ryhmäkokojen puolesta. Toive paremmasta siis elää.

Saara Peutere-Heikka/syksy 2008