Saattoihan sen arvata, että leijonasta nousee melu. Hyvä niin. Katsotaanpas asiaa hieman laajemmin. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Saksassa ei kukaan heiluttanut lippua, vaikka millaisia olympiavoittoja olisi maalle satanut. Lippu koettiin militaristisena ja pelättiin, että muu maailma tulkitsee sen taas uudeksi lebensraumin hakemiseksi.Tilanne muuttui vasta vuoden 2006 jalkapallon MM – kisoisssa. Musta – puna – keltainen – lippu liehui kaikkialla. Saksalaiset saivat vihdoinkin olla isänmaallisia ilman, että asiaan sotkettiin historian synkkiä sävyjä. Menneisyyttä pystyttiin käsittelemään objektiivisesti ja samalla iloittiin nykyhetkestä.
Suomessa leijonakorun tai – paidan kantajalta ei ole juuri tarvinnut kysellä poliittisia mielipiteitä. Eikä toisaalta kukaan heraldiikan harrastaja ole kyseenalaistanut sen käyttöä. Vihreän leijonan ilmestyminen Suomen poliittiselle savannille on herkullista. On korkea aika kysellä, kenen leijona ja minkä puolesta se lopulta murahtelee.
