Vekkarin mielipidesivulla 10.10. esiintyi taas se vanha juttu. ”Jämsän kunnallisehdokkuuteen tulee junantuomia. Syntyperäiset jämsäläiset jäävät rannoille ruikuttamaan. Eihän siinä mitään, antaa niiden pättää, miten Jämsässä tulevaisuudessa eletään. Mukamas voidaan hyvin. Niin kuin Raamatussakin sanotaan: ’Leipä on Jumala viljaa, sillä ei saa leikkiä’.”
Tunnustan saman tien. Olen vähän vajaa, ainaisesti. Olen niitä junantuomia. Täytynee pyytää anteeksi, että jo 15 vuotta on tullut tallattua näitä polkuja, joihin minulla ei ole oikeutta.
Hyvä on, ehkä mielipiteen kirjoittaja A.P. edustaa pientä vähemmistöä, mutta silti jaksan edelleen hämmästyä. Hämmästyn sitä, että tämä sama jankkaus oli päällä vuonna 1998 ja eppäillä soppii, että jatkuu myös vuonna 2027.
En millään jaksa ymmärtää, miten se syntyperä tekee ihmisestä paremman. Se, että on sattunut syntymään, ei ole omaa ansiota. Kyllä siihen on tarvittu muitten apua. Jämsäläisyys ei ole sen parempaa eikä huonompaa kuin orivesiläisyys. Maailma jatkuu Partalanmäen takana.
Olen kotoisin Pohjois-Savosta, Keiteleeltä. Vanhempani muuttivat sinne isäni työn perässä vuonna 1967 Ikaalisista, joissa kumpikin on syntynyt ja tätä nykyä eläkepäiviänsä viettävät.
Keitele on pieni ihme. Alle 3000 asukkaan kunta on Pohjois-Savon teollistuneimpia kuntia. Siellä tuotetaan maailmalle ensiluokkalaisia tuotteita: mm. farkkuja, kattotuoleja ja muuta puutavaraa. Keiteleen työpaikkojen omavaraisuus on yli 120 prosenttia. Siellä käydään töissä pitkien matkojen päästä, Siilinjärveä ja Kuopiota myöten. Kunta on tunnettu yrittäjäystävällisyydestään ja onpa voittanut Suomen luovimman kunnan palkinnonkin.
Teollisuuden osuus Keiteleen työpaikoista on 35,4 %. Yrityksiä on 160 kpl, maatiloja 90 kpl.
Keiteleen menestyneet yrittäjät ovat suurelta osin junantuomia. Heidät toivotettiin tervetulleiksi. Uudet asukkaat ovat pieniä ihmeitä, joiden halutaan viihtyvän ja pysyvän paikkakunnalla. Ihmisestä ei ensimmäisenä ajatella pahaa. On päiviä ja mielipidekirjoituksia, jolloin tunnen henkistä kaipuuta Savoon.
Toivoisin että jokainen jämsäläinen, oli sitten junantuoma tai –jättämä, tajuaisi kaikkien olevan rikkaus. Täytyykö se vääntää ihan rautalangasta, että muuttajat tuovat mukanaan niin henkistä kuin aineellistakin rikkautta? Sitä paitsi, jos Jämsään ei saa tulla kukaan, niin eiköhän tasapuolisuuden vuoksi sovita ettei kukaan myöskään muuta pois.
Äitini kertoi hämmästyneensä että heidät kutsuttiin heti muuton jälkeen kyläilemään. Hän oli vastannut, etteivät kehtaa. Ujoja olivat. Siinä meinasi tulla konflikti. Savolainen kun ymmärsi sen, etteivät viitsi. Aika äkkiä sitten ilkesivät ja kehtasivatkin. Ehkä en menetä toivoani syntyperäisten jämsäläistenkään suhteen.
