Talousarvio 2014 ja taloussuunnitelma 2014-2016

Kaupunginhallituksen esitys talousarvioksi sisältää sekä uhkia että mahdollisuuksia, kuitenkin enemmän mahdollisuuksia. On toivoa herättävää nähdä, että valtuusto saa päätettäväkseen tasapainoista taloutta lähentyvän esityksen. Sitä tukee paisuttelematon investointiohjelma ja kunta-alan maltillinen tuloratkaisu. Talousarvioesitys sisältää varmasti jokaiselle vaikeita asioita – sellaisia joiden kohdalla tekee mieli sanoa, että kyllähän säästää pitää, mutta eikö pitäisi säästää muualta. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt missä se Muua on.

Nyt esitettävät leikkaukset, toimipisteiden ja palveluiden vähentämiset voi tietysti nähdä ainakin kahdella tapaa. Hyvässä valossa ne ovat toiminnan tehostamista ja pahassa hyvinvoinnin murentamista. Totuus saattaa olla siinä välissä.

Henkilöstösäästötavoite on kunnianhimoinen. Sen tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa väistämättä paljon uudelleen järjestelyjä. Jos palvelut eivät heikkene, ne ainakin muuttavat muotoaan. Sehän on strateginen valinta. Lomautusten vaikutuksista ei selvästikään tuntunut olevan kaikilla käsitystä, että se saattaisi näyttäytyä siivoamisen vähentymisenä ja einesruokien lisääntymisenä. Varmasti me kuntapäättäjät olemme tässä suhteessa viisastuneita ja annamme organisaatiolle rauhan trimmata koneistoa kuntoon.

Valitettavaa on, että henkilöstötavoite kohdistuu konsernitasolla kovemmalla kädellä elinkeino- ja matkailuyhtiöön. Jämsekiin kohdistuva säästö – ja ilmeisesti myös poliittinen paine on huipputehostamista, pitäisikö sanoa kuristamista. Olisin toivonut samaa tykkäämistä niin konsernin emosta kuin tyttärestä. Voi tietysti sanoa, että väliäkö sillä, kun se ei ole peruspalvelu. Satsaaminen kaupungin kahteen painopisteeseen, elinkeinojen ja matkailun edistämiseen, on ainakin minulle ns. peruspalvelua. Voitte tietysti kutsua hyväuskoiseksi hölmöksi. Tässä tapauksessa palvelu todellakin muuttaa muotoaan.

Talousarvion laadinnan historia antaa meille hyviä eväitä. Ammatillisesti minun pitäisi vastustaa kolmannen sektorin käyttöä palveluiden tuottamisessa. Olen sen verran realisti ja kompromissihakuinen, etten näe syytä vastustaa, jos sen avulla voidaan osin ylläpitää tärkeäksi koettuja palveluita. Se toki tarkoittaa hallittua palveluiden heikkenemistä. Onnistuessaan se lisää yhteisöllisyyttä, joka on kaikkien kukoistavien yhteisöjen menestysresepti.

Jämsän kaupunki voi ottaa opiksi, että se voi joukkoistaa toimintaansa. Se voi kerätä näkemyksiä ja kokemuksia kentältä. Rakentavia tapoja toimintojen järjestämiseen on tullut esim. koulujen henkilökunnilta, yhdistyksiltä, kyliltä ja erilaisilta toriparlamenteilta. Avoimuus ja vuorovaikutus ovat keinoista parhaimmat.

Esimerkin on tultava ylhäältä. Toivonkin että virkamiehet ottavat vinkistä vaarin, keräävät yhteisen punaisen langan, ottavat puikot kauniiseen käteensä ja lähtevät luottamushenkilöiden kera kansalaisten pariin.