-
Ruotsia ja pakkoruotsia
Nyt menee vähän valtakunnanpolitiikan puolelle, mutta täältähän ne lähtevät ajatukset sinnekin päin. Enkä minä totisesti ole yksin ajatuksieni kanssa. Siis sitä ruotsia! Olen ruotsinopettaja, pidän vilpittömästi ruotsista ja Ruotsista, lähden ensi viikollakin Ruotsiin, olen tehnyt yhteistyötä suomenruotsalaisten kanssa, luen kirjoja ruotsiksi, katselen Strömsötä ja muuta FST:n tarjontaa. Olen jopa maistanut hapansilakoita. Olen siis mielestäni ihan…
-
Hep, lukuisat lukijamme!
Blogin kirjoittaminen on hauskaa. Erityisesti kahden ehdon täyttyessä:1) On jotain sanottavaa ja 2) On aikaa sanoa sanottavansa ennenkuin arjen muistettavat 2 milj. asiaa hautaavat sen. Yleensä kun iskee julistamisen vimma, on juuri nukahtamaisillaan ja kauas se minusta, että neljän lapsen jälkeen nyt kun saan nukkua yöni, kampeisin unisen kehoni koneelle ja alkaisin näpytellä. Ei, tämä…
-
Kyläsuunnitelmia!
Lueskelin Saaran edellistä kirjoitusta ja Saaran omaa blogia. Saara nostaa esiin tärkeitä aiheita, joita haluan kommentoida syrjäkyläläisen näkökulmasta – periferiaahan Jämsän keskustasta katsoen Länkipohjakin nykyisin on. En itse kannata kuntaliitoksia varauksettomasti. Kotikylässäni on vieläkin aistittavissa murhe, joka syntyi Längelmäen kahtia jakamisesta. Muutaman vuoden ajan olemme voineet tarkastella liitoksen vaikutuksia. Toki kanssakäymistä on edelleen Rajan molemmin…
-
Koskelaisesta jämsäläiseksi
Minä olen umpikoskelainen. Suurimman osaa elämääni täällä viettänyt. Kolmetoista vuotta kului Hämeenlinnan seudulla, pari kesää Helsingissä, vuosi Saksassa ja pari vuotta ehdin asua Vitikkalan koulun vieressäkin. Jämsään minut on liittänyt juureni, jotka ulottuvat Kuorevedeltä Kertteen rannoilta Jämsänniemen kautta Juokslahteen. Lapsuuteni kesät vietin mökillä Jämsän puolella ja Jämsän monet kulmat ovat tuttuja. Koskella asioidessani tunnen…
-
Totta puhutte naiset!
Pitää kommentoida Minnaa ja Leenaa. Viime vuosina elämä on heitellyt sen verran, että olen päässyt seuraamaan hoitajien työtä niin Jämsässä kuin Jyväskylässäkin, potilaana ja omaisena. Molemmissa sairaaloissa on juuri niitä Minnan mainitsemia hoitajia, jotka suoli kurkussa juoksevat yrittäessään muistaa kaikki ne kauniit periaatteet ja ajatukset, joita heille on opetettu hoitotyöstä. Arki vaan juoksee karkuun lujemmin.…