-
Koskelaisesta jämsäläiseksi
Minä olen umpikoskelainen. Suurimman osaa elämääni täällä viettänyt. Kolmetoista vuotta kului Hämeenlinnan seudulla, pari kesää Helsingissä, vuosi Saksassa ja pari vuotta ehdin asua Vitikkalan koulun vieressäkin. Jämsään minut on liittänyt juureni, jotka ulottuvat Kuorevedeltä Kertteen rannoilta Jämsänniemen kautta Juokslahteen. Lapsuuteni kesät vietin mökillä Jämsän puolella ja Jämsän monet kulmat ovat tuttuja. Koskella asioidessani tunnen…
-
Totta puhutte naiset!
Pitää kommentoida Minnaa ja Leenaa. Viime vuosina elämä on heitellyt sen verran, että olen päässyt seuraamaan hoitajien työtä niin Jämsässä kuin Jyväskylässäkin, potilaana ja omaisena. Molemmissa sairaaloissa on juuri niitä Minnan mainitsemia hoitajia, jotka suoli kurkussa juoksevat yrittäessään muistaa kaikki ne kauniit periaatteet ja ajatukset, joita heille on opetettu hoitotyöstä. Arki vaan juoksee karkuun lujemmin.…
-
pieni ajatus
Aloin tässä koulupäivän aikana miettiä sitä, kuinka me täällä koulun penkillä saamme opetusta terveydenhuollon hienoista arvoista, tavoitteista, työtavoista ja aidosta välittämisestä ja kuinka nämä arvot seuraavat meitä läpi opiskelun kohti ihannetyöpaikkaa. Mutta odotapas kun oikea työ koittaa ja yrität päästä toimimaan samoilla arvoilla ja työtavoilla; sinua odottaa resurssipulan kourissa työskentelevä työyhteisö, jotka jo ajat sitten…
-
Toisen silmin
Kankarisveden koululla on perjantaista saakka ollut vieraana 16 saksalaisen oppilaan ja kahden opettajan ryhmä Trieristä. Vieraan kanssa omaa kotiseutuaan katselee aivan uudenlaisin silmin. Jokainen roska hyppää silmille, mutta myös Kankarisveden rannat näyttävät entistä upeammilta. Perheessämme asuva tarkkasilmäinen poika ymmärtää, että Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa. Silti hänelle on ollut suuri yllätys, kuinka pitkiä täällä…
-
Ihan helppoa
Olen sitoutumattomana mukana Vihreiden listalla, koska koen, että vihreät arvot ovat lähinnä omiani. En ajattele, että olisin jotenkin luonnolle parempi ihminen kuin muut, mutta minusta on surullista ajatella, että omat lapsenlapseni eivät ehkä näe enää maailmaa lainkaan sellaisena kuin me. En halua ajatella, että kun tuosta kalsarihousuisesta 7-vuotiaasta joskus kouliintuu rakastava isi, hänen suurin huolensa…
