Kategoria: Jämsän vihreä blogi

  • Mitä jääkaapistani löytyy

    Leena käytti hienon blogipuheenvuoron kotimaisen porkkanan puolustukseksi. Jatkan samasta aiheesta. Erään ison kauppaketkun, ei kun -ketjun ilmaisjakelulehdessä on palsta, jossa julkkiksilta kysellään, mitä heidän jääkaapistaan löytyy. Kärkisijoja pitävät epätieteellisten havaintojeni mukaan pesto, oliiviöljy, Chardonnay-valkkari, tofu ja Dijon-sinappi. Aika eksoottista ja kovasti lentorahtiliikennette kuormittavaa. Tsot tsot, julkut! Tämän kesän ja syksyn ajan olen saanut nauttia todellisesta…

  • Vaalipaneeliterveisiä

    Olimme Saaran kanssa tänään vihreän ryhmämme edustajina lasten ja nuorten asioita käsittelevässä paneelikeskustelussa. Muutama aihe  nousi yli muiden: koulut ja pahoinvoivat nuoret. Kovinta polemiikkia nousi kyläkoulujen kohtalosta ja Jämsässäkin tehdystä kouluverkkoselvityksestä. Monet olisivat valmiit lopettamaan kyläkoulun, jos oppilaita on alle 20. Varmaan onkin niin, ettei parinkymmenen oppilaan koulun ylläpito ole enää järkevää, mutta mielestäni asiassa…

  • Popsitaanko kotimaista porkkanaa!

    Jatkoin tänään perinteistä makaronilaatikkoa porkkanalla. Kotimaista se oli, joskaan ei luomua. Minusta olisi pitänyt tulla maatalon emäntä, mutta metsämies ehti ensin.  En tarkoita, että olisin ollut tehtävässä erityisen hyvä, mutta kutsumusammatti se olisi ollut.  Minulla ei ole kovin ruusuista kuvaa emännän töistä; sen verran läheltä olen työtä päässyt seuraamaan.  Tärkeintä on minusta kuitenkin se, että…

  • Ruotsia ja pakkoruotsia

    Nyt menee vähän valtakunnanpolitiikan puolelle, mutta täältähän ne lähtevät ajatukset sinnekin päin. Enkä minä totisesti ole yksin ajatuksieni kanssa. Siis sitä ruotsia! Olen ruotsinopettaja, pidän vilpittömästi ruotsista ja Ruotsista, lähden ensi viikollakin Ruotsiin, olen tehnyt yhteistyötä suomenruotsalaisten kanssa, luen kirjoja ruotsiksi, katselen Strömsötä ja muuta FST:n tarjontaa. Olen jopa maistanut hapansilakoita. Olen siis mielestäni ihan…

  • Hep, lukuisat lukijamme!

    Blogin kirjoittaminen on hauskaa. Erityisesti kahden ehdon täyttyessä:1) On jotain sanottavaa ja 2) On aikaa sanoa sanottavansa ennenkuin arjen muistettavat 2 milj. asiaa hautaavat sen.  Yleensä kun iskee julistamisen vimma, on juuri nukahtamaisillaan ja kauas se minusta, että neljän lapsen jälkeen nyt kun saan nukkua yöni, kampeisin unisen kehoni koneelle ja alkaisin näpytellä. Ei, tämä…